Juhlapuhe Seppolan paikallisyhdistyksen 95-vuotisjuhlassa Jämsässä

Hyvät Seppolan paikallisyhdistyksen 95-vuotisjuhlan vieraat.
Puolueemme Keskustan syntymästä on kulunut 110 vuotta.
Eivät Maalaisliitto-Keskustan perustajat, niin fiksuja naisia ja miehiä kuin olivatkin, arvanneet viime vuosisadan alussa, kuinka merkittävän kansanliikkeen tulivat Suomeen synnyttäneeksi. Vaikka historian yhteydessä ei pitäisi jossitella ja arvuutella, uskon vakaasti että isänmaamme Suomi ei olisi näin hyvä paikka elää, jos Keskusta olisi menneinä vuosikymmeninä puuttunut puoluekartaltamme.

Kun Seppolan paikallisosasto perustettiin 95 vuotta sitten, oli Suomi juuri kokenut historiansa käännevuodet. Maamme oli saavuttanut tärkeimmän ja arvokkaimman mitä kansakunnalla voi olla, itsenäisyyden. Nuoressa valtiossa puhjennut hallitusmuoto-taistelu oli saanut vuonna 1919 onnellisen lopun: tasavallan kannattajat voittivat kuninkaan tekijät ja hakijat.  Valmisteltiin ja toteutettiin sen ajan mittapuilla radikaaleja uudistuksia, joista vuonna 1922 säädetty Lex Kallio oli merkittävä esimerkki. Sen avulla pystyttiin hankkimaan suurelle määrälle tilatonta väestöä omaa maata. Kaikissa näissä ratkaisuissa Keskustan edeltäjällä maalaisliitolla oli ratkaiseva rooli.

Maamme oli kokenut myös raastavan ja syviä haavoja jättäneen sisällissodan. Maalaisliittolaiset alkoivat puhua heti sodan jälkeen kansallisten sovinnon puolesta. Tunnetuin esimerkki lienee Kyösti Kallion puhe Nivalan kirkossa vuonna 1918: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia; Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä täällä”.

Aivan itsenäisyyden alla myös maalaisliiton järjestötoiminta alkoi viritä siitä lamaannuksen tilasta, mihin se oli joutunut toisen sortokauden aikana autonomian ajan viimeisinä vuosina. Paikallisyhdistyksiä elvytettiin ja uusia synnytettiin vauhdilla. Ensimmäiset kunnallistoimikunnat, nykyisten kunnallisjärjestöjen edeltäjät, perustettiin. Piirijärjestöjen toiminta vahvistui ja tehostui. Maalaisliittoaate ja puolueen poliittiset tavoitteet koettiin niin tärkeinä ja väkevinä, että niiden taakse haluttiin sitoutua myös paikallisen järjestötoiminnan kautta.

Maalaisliiton oikeiksi koetut suuret tavoitteet ja niiden mukainen politiikka 1910-luvun lopulla, kansakunnan eheyttämiseen pyrkinyt linja sisällissodan jälkeen, puolueen ajamat yhteiskunnalliset uudistukset ja voimakkaasti aktivoitunut järjestötoiminta tekivät maalisliitosta hetkessä suuren puolueen. Vuoden 1919 eduskuntavaaleissa puolueen paikkamäärä kasvoi 26:sta 42:een. Vuosikymmen myöhemmin 1929 puolueen eduskuntaryhmässä oli jo 60-jäseninen, mikä on puoleen historian paras saavutus.

Jotain tehtiin siis oikein tuolloin itsenäistymisemme alla ja sisällissodan jälkeisinä vuosina. Jotain on tehty oikein myöhempinäkin vuosikymmeninä.  Keskusta on yhä suuri puolue, jonka kykyyn hoitaa yhteisiä asioita luotetaan. Poliittisten kilpailijoidemme harmiksi ja kiukuksi auringon laskua ei tullut maalaisliitolle eikä keskustapuolueelle. Ei sitä tullut Suomen Keskustallekaan vaikka vuoden 2011 tappiovaalien jälkeen puolueen iltaruskon manaajat olivat taas liikkeellä. Siitäkin tilanteesta noustiin puolueen uudis-tamisella ja selkeä poliittisella vaihtoehdolla Kataisen ja Stubbin hallituksille.

Keskustalla on kunniakas menneisyys ja siitä on meidän kaikkien syytä olla ylpeitä. Puolueen tärkein tehtävä on kuitenkin tulevaisuuden paremman yhteiskunnan ja maailman rakentaminen. Keskustan yksi arvoista on ylisukupolvisuus. Se on sitä, että nä-emme linjauksissamme ja politiikassamme tätä päivää pidemmälle. Näemme sen, miten nyt tehtävät poliittiset ratkaisut ja elämäntapamme vaikuttavat lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuteen vuosikymmenien päähän.

Ylisukupolvisuus on myös Keskustan punaisena, tai pikemminkin vihreänä, lankana hallitustyössämme. Veimme maaliin eläkeuudistuksen, joka turvaa tulevaisuudessa kohtuullisen eläkkeen myös tämän päivän nuorille ja lapsille. Hallitus on päättänyt panostaa rapistuneiden teiden ja muiden väylien korjaukseen miltei miljardi euroa.

Olemme yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa saaneet aikaan kilpailukykysopimuksen, joka osaltaan parantaa työllisyyttä tulevina vuosina. Olemme panostaneet yrittäjyyden edellytysten parantamiseen verotuksen, byrokratianpurun ja lainsäädännön kautta.

Eikä sitä soteakaan ole väännetty menneisyyteen tuijottaen vaan
pitkällä sihdillä tulevien vuosikymmentenkin terveyttä ja hyvinvointia silmällä pitäen.

Hyvät juhlavieraat

Kun mietitään miten se Keskusta on voinut menestyä suomalaisessa poliittisessa kentässä viimeiset 110 vuotta ja voi yhä pulskasti, löytyy ainakin yksi vastaus aivan puolueen alkuaikojen ituvaiheesta. Maalaisliitto syntyi ja kehittyi eri puolilla Suomea ja sai näillä alueilla erilaisia toimintamuotoja ja piirteitä. Puolue ei alun alkaenkaan ollut pelkkä maataloustuottajien luokkapuolue vai keräsi siipiensä suojaan laajasti maaseutuväestöä torppareista kansankoulunopettajiin. Viimeistään 60-luvulta lähtien puolue on vahvistunut myös kaupungeissa. Jämsä ja Jyväskylä olkoot siitä hyvä esimerkkejä täällä Keski-Suomessa.

Tämä kannattajiemme ja jäsenistömme moninaisuus ja toimintamme alueelliset erityispiirteet ovat luoneet puolueen sisälle suvaitsevan ja toisiamme arvostavan ilmapiirin. Se näkyy parhaiten joka toinen vuosi puoluekokouksessamme, jota voi kuvata suureksi kansanjuhlaksi ja keskustaheimojen kokoontumiseksi. Meillä oli viime kesänä Seinäjoen puoluekokouksessa vieraina ja näytteilleasettajina runsaasti keskustaperheemme ulkopuolisia henkilöitä ja järjestöjä, aina Greenpeacesta ja isoihin työmarkkinajärjestöihin. Nämä vieraamme olivat vaikuttuneita kokouksemme tunnelmasta. He huomasivat, että puoluekokouksessakin voi olla hauskaa ja ne kepulaisetkin ovat ihan jeessakkia. Tällaista palautetta on huikeaa kuulla.

Tulee mieleen, voisimmeko useamminkin avautua rohkeasti ulospäin omasta keskustakuplastamme niin paikallistasolla kuin valtakunnankin toiminnassamme. Mikään puolue ei pärjää pitkään ilman vahvoja arvoja ja kestävää aatetta. Menneet vuodet ja vuosikymmenet ovat osoittaneet niin meillä kuin maailmalla, että huterienkin aatteiden ja ajatusten pohjalta voi politiikassa pikavoittoja saada, mutta ei pitkäaikaista kansalaisten luottamusta.

Aate ei ole meille keskustalaisille kahle, joka määrää millaisia yksittäisiä valintoja meidän pitää elämässämme tehdä. Keskustalaisuus ei ole myöskään mikään kattava maailmanselitys tai elämänkatsomus, josta löytyisi aina valmiit vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Keskusta-aate sisältää yhteisesti hyväksymämme suuret linjat, mutta se edellyttää meiltä jokaiselta myös omakohtaisista aatteen muodostusta.

Aatetta ja ohjelmia pitää ajoittain päivittää kuhunkin aikaan sopivaksi. Keskustan uusi periaateohjelma hyväksytään vajaan kahden vuoden päästä Sotkamon puoluekokouksessa. Kyse on puolueen ytimiin menevästä ohjelmasta, johon Keskustan muut ohjelmat, linjaukset ja politiikka perustuvat.

Puolue lähtee rakentamaan ohjelmaansa alhaalta ylös. Ennen kuin puolueemme periaateohjelmatyöryhmä kirjoittaa riviäkään ohjelmaluonnoksesta, haluamme kuulla jäsentemme, jäsenjärjestöjemme ja myös puolueen ulkopuolisten tahojen ajatuksia ratkaisuista aikamme suuriin kysymyksiin.

Puoluetoimisto lähettää kunnallisjärjestöille ja piireille aivan lähiaikoina kirjeen, jossa ohjeistetaan tai pikemminkin annetaan vinkkejä siihen, miten eri teemoja ja aiheita voitaisiin kunnissa ja alueilla pohtia. Samat aineistot julkaistaan myös puolueen nettisi-vuilla. Toivon, että aatekeskustelu myös täällä Jämsässä viriää vilkkaana ja annatte periaatetyöryhmälle palautetta mietteistänne. Nyt saa panna puolueen aatteen puntariin. Vanhoja ajatuspiintymiä saa kyseenalaistaa mutta ennen kaikkea toivotaan rohkeita uusia ajatuksia ja ratkaisuesityksiä suuriin kysymyksiin.

Puolueemme puheenjohtaja Juha Sipilä otti viime kesänä Seinäjoen puoluekokouksen avauspuheessaan voimakkaasti esille yhden puolueemme arvoista, paikallisuuden. Yhdyn Sipilän näkemykseen siitä, että juuri tämä arvo erottaa Keskustan muista Suomen puolueista.

Paikallisuuden ja pienyhteisöjen korostaminen on aina ollut puo-lueellemme ominaista. Keskusta-aatteen vahva tulkitsija Seppo Niemelä on kirjoittanut: ” Hyvin toimiva ja avoin pienyhteisö on Keskusta-aatteen mukaisesti ihmisen paras sosiaalinen ympäristö. Pienyhteisö ihmissuhteineen on toisaalta tuttu ja turvallinen, toi-saalta luova ja toiminnallinen. Yhteisössä ihminen tunnetaan ja siksi ihminen voi olla ja toimia siinä omaperäisenä yksilönä”. Määräävänä tekijänä on Niemelän mukaan alue: Ihmisen tulee voida juurtua omaan paikkaansa ja sen ympäristöön.

Olen vakuuttunut siitä, että kun ihminen kasvattaa vahvat juurensa pienyhteisöihinsä ja kotiseutuunsa, hänellä silloin parhaat edellytykset ymmärtää myös muualla asuvia ja muualta tulevia. Paikallisuus, kuuluminen johonkin, antaa meille vahvat juuret ja perustan myös valtakunnan, Euroopan ja maailmantasoisten kysymysten pohtimiseen ja ratkaisuun. Kun tiedämme mistä tulemme, on helpompi päättää myös minne pitäisi mennä ja mihin pyrkiä.

Keskustalaisille paikallisuus ei ole sisäänpäin käpertymistä eikä vastakkainasettelujen rakentamista. Hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi voi kasvaa yhtälailla niin Helsingin Vuosaaressa kuin Jämsän Seppolassa. Nykyisin ihmiset liikkuvat ja muuttavat usein.  Heillä voi olla juuret useammassakin paikassa.

Paikallisuuden vahva rooli on korostunut aina myös Maalaisliitto-Keskustan järjestötoiminnassa. Puolueen organisaatio pohjautui alusta asti kasvavalle ja myöhemmin koko maan kattavalle paikallisosastojen verkostolle. Kun lukee sadan vuoden takaisia maalaisliittojärjestöjen sääntöjä, siellä niiden yhdistysten tehtäväksi määriteltiin muun muassa harrastuksen herättäminen maalaisliittoasiaan kyläkunnissa, maalaisliittolaisten lehtien ja vaalikirjallisuuden levittäminen ja vaalien tullessa kyläläisten kehottaminen äänestämään.

Kunnallisjärjestöjen ja paikallisyhdistysten tehtävät ja toimintatavat ovat osin nyt toiset kuin sata vuotta sitten, mutta paikallisten toimijoiden merkitys ei ole yhtään vähentynyt vaikka puolueen viesti ei enää leviäkään digiaikana niinkään kiertokirjeiden ja talosta taloon tehtävän penkkivalistuksen kautta vaan yhä enemmän uusilla välineillä ja keinoilla.

Hyvät ystävät,

Seuraavan runsaan puolen vuoden aikana te Seppolan paikallisyhdistyksen väki ja muut jämsäläiset ratkaisette, mikä on Keskustan asema kunnassanne seuraavina vuosina. Kuntavaalien välttämätön ja tärkein edellytys on monipuolinen ja täysi ehdokaslista. Sitä ei voi millään muulla korvata. Kun ensi helmikuun lopulla jätätte täällä Jämsässä vaalilautakunnalle ehdokaslistanne ja vertaatte sitä kilpailijapuolueiden vastaaviin, voitte ennustaa jo melko tarkkaan vaalituloksen kunnassanne. En väheksy tällä ehdokasasettelun korostamisella paikallisen vaaliohjelman ja hyvän kampanjan merkitystä. Niiden pitää olla myös viimeisen päälle kunnossa.

Sote-uudistuksen jälkeinen uusi kunta tarvitsee tekijänsä ja päättäjänsä – niin täältä Seppolan alueelta kuin muualtakin Jämsästä. Lähtekää rohkeasti ehdokkaiksi, pyytäkää uusiakin ihmisiä ehdolle ja tekemään yhdessä seuraavien vuosien kunnallispoliittisia tavoitteitanne. Tehkää hyvä ja rento kampanja. Ja muistakaa se Seinäjoen puoluekokouksessamme vierailleiden ulkopuolisten huomio meistä: vaalitoiminnan, järjestötyön ja politiikan tekemisen pitää olla hauskaa ja avointa. Yhteisiä asioita ei tarvitse hoitaa otsa rypyssä.

Puoluejohdon, puoluehallituksen ja koko kansanliikkeemme puolesta haluan onnitella 95-vuotiasta Seppolan paikallisyhdistystä. Jatkukoon sen elinkaari vielä pitkään ja menestyksellä.

Juha Rehula
Perhe- ja peruspalveluministeri