Jääkö Jämsän Äijä taivaasta vai rakentaako se kattavan laajakaistaverkon?

11/5/2014

Jämsäläisillä on eräässä asiassa ajankohtainen mahdollisuus valita, olemmeko me A- vai B-luokan pitäjä. Tarkoitan tällä päätöstä siitä, rakennetaanko sittenkin koko Jämsän kattava valokuitulaajakaistaverkko.
Pitkä on sana, mutta mitä tekemistä sillä on meidän yhteisen tulevaisuutemme kanssa?

Paljonkin: tärkein tehtävä on saada talous kestävästi nousuun, jotta palveluiden taso voidaan säilyttää tai peräti parantaa. Tässä pärjätäkseen Jämsä tarvitsee uusia työpaikkoja eli uutta yritystoimintaa.
Niitä syntyy nykymaailmassa ennen kaikkea palveluliiketoiminnassa, joten sieltä Jämsänkin on haettava tulevaisuutensa – uuden aallon työpaikoista. Tähän tavoitteeseen meidän on pakko investoida.

Sillä ei ole merkitystä, löydetäänkö tänne matkailun, uusiutuvan energian, metsälähtöisen bioteknologian, hyvinvoinnin, ympäristöhuollon vai jonkin muun tulevaisuuden alan osaamista ja toimintaa.
Kaikille aloille on kasvavassa määrin tunnusomaista palvelu ja palvelulle sähköisyys. Mutta sitä on vaikea myydä omaa kylää kauemmas, jollei ole huippuhyviä verkkoyhteyksiä. Putouksen Ymmi Hinaajaa vapaasti lainatakseni: niin se maailma nyt vaan pyörii.

Mitä sitten oikein tapahtuu, jos kunnollista ja kattavaa laajakaistaa ei Jämsään rakenneta? Uudet menestyvät yritykset sijoittuvat muualle ja jotkut vanhatkin lähtevät parempaan ympäristöön. Samoin käy etätyöpaikkojen. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät vuorenvarmasti, mutta Jämsässä niiden saatavuus menee entistä huonompaan ja epätasa-arvoisempaan suuntaan. Koulutusta ei kyetä kehittämään muun maailman tahtiin eikä nuoren sukupolven nettiosaaminen käänny kansainväliseksi kilpailukyvyksi. Vapaa-ajan asukkaatkin karkaavat sinne, missä yhteydet ovat sitä nopeata tasoa. Ja mikä pahinta, valokuiduttomat jämsäläiset ppk-yritykset (”pirun pienet, pienet ja keskisuuret”) jäävät kilpailussa jalkoihin – toimialastaan riippumatta.

Sama positiivisesta suunnasta: valokuituverkko mahdollistaa paljon. Kun yhteydet ovat kunnossa, voimme kasvattaa tulevaisuuden sukupolvet hyödyntämään nettiosaamistaan ja pärjäämään kansainvälisessä ja tietoteknistyneessä ympäristössä. Varttuneempi väki puolestaan saa helppokäyttöiset keinot hyödyntää verkon kautta sekä julkisia että kaupallisia palveluita ja olla aktiivisesti mukana yhteisössä. Tulevaisuuden jämsäläinen voi tehdä kotonaan töitä jyväskyläläisessä yrityksessä ja täällä majoittuva helsinkiläinen voi pidentää oleskeluaan, kun Päijänteen rannalla mökillä ollessaan voi tehdä töitä ”konttorissa Vantaalla”!

Mikä parasta, hyötyjä on jaossa harvinaisen tasapuolisesti. Tehokkaat tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömyys jokaiselle yritykselle – tämä on totta jo nyt. Ja pian ne ovat välttämättömyys myös yksityiselle kuntalaiselle. Nopea, varma ja turvallinen nettiyhteys ei todellakaan ole pelkkää elokuvaa ja nettisurffailua varten. Se on arkipäivän jokaisen tilanteen käyttöhyödyke. Iso asia on myös julkisten palveluiden sähköistämisen tuoma kustannussäästö. Viron paljon kehutun kansallisen palveluväylän arvioidaan jo tähän mennessä parantaneen julkisten palveluiden tehokkutta 5%. Vaikka meillä ei päästäisi edes tuohon tasoon, olisi pelkästään sote-puolella helppo saada aikaan vähintään 0,5 – 1 miljoonan euron vuotuinen säästö. Jos kattava laajakaista tarkoittaisi Jämsässä 3-5 M€ investointia, ei rahallisen hyödyn arviointiin tarvita edes taskulaskinta.

Kattavan valokuituverkon rakentaminen on kaikkia hyödyttävä pitkäikäinen investointi, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin. Eikä se ole mitään salatiedettä, sillä tietoa, taitoa, palveluita ja ratkaisuja on aivan riittävästi saatavilla. Jos vain maltamme hetken perehtyä, ymmärrämme miten tärkeästä asiasta on kyse ja miten helposti se voidaan saavuttaa.

Mitä kautta tätä sitten pitäisi lähestyä? Ainakaan ei ehdoin tahdoin pidä juosta karkuun maakunnan yhteisiä hankkeita, jotka tarjoavat osaamista, rahoitusta ja ennen kaikkea yhteistä käytännön toimintaa. Enää ei kuitenkaan ole aikaa odotteluun tai selvittelyyn – on toiminnan aika. Maakuntaa, valtiota ja EU:ta myöten tähän on tarjottu mahdollisuus. Ehkä siihen vielä ehtii tarttua, jos ei toimita Jämpsän Äijän perinteisellä tavalla? Sitä paitsi: sähkökaapeleitakin jo aurataan Jämsän alueella maan sisään ja se tahti eikun kiihtyy. Olisiko siinä nopealle toimijalle säästön paikka, tehdä kaksi asiaa yhdellä kertaa, asentamalla valokuitukaapelit samaan kaivantoon?

Mutta sitähän sanotaan, että netti tulee taivaalta langattomasti? Ikävä kyllä: ei tule. Muun muassa Jyväskylän yliopistossa on tehty kenttämittauksiin perustuvaa tutkimusta, jonka tulokset ovat karua kertomaa. Keski-Suomen langaton laajakaista on niin Jämsässä kuin muuallakin parhaimmillaankin vain keskinkertaista tasoa eikä mitenkään riitä tulevaisuuden tarpeisiin. Nettikapasiteetin tarve kasvaa niin nopeasti, että langattoman tekniikan kehitys ei pysty siihen vastaamaan. Itse asiassa molempia tekniikoita tarvitaan. Valokuitu on kotien ja työpaikkojen perusverkossa ylivoimainen nopeudessa, kapasiteetissa ja luotettavuudessa. Langaton laajakaista puolestaan palvelee liikkuvia ihmisiä kohtuullisella teholla.

Kerrankin meillä on käsissämme linjavalinta, jossa yhden hyöty ei ole toiselta pois, vaan kaikki hyötyvät. Yritykset menestyvät, matkailu kukoistaa, nuoriso pärjää, kunta säästää, kaikenikäiset saavat palveluita, koulutus nousee maailman kärkeen, jne. Parhaimmillaan Jämsästä voi tulla innovatiivinen edelläkävijä, jonka loistava tulevaisuus on nimenomaan edessä päin. Onkin kovin kummallista, jos päätetään jättää tilaisuus käyttämättä.

Maailma on jo suureksi osaksi sähköistynyt ja tämä suuntaus jatkuu. Rakentamalla valokuitulaajakaistaverkon pysymme kehityksen nopean junan kyydissä ja takaamme edellytykset tulevaisuudelle – koko Jämsän alueella.

Mika Kyrö
”Pitkän linjan jämsäläinen”