Hallituksen säästöjen vaikutus lapsiperheissä

Tämän päivän Suomi on ainakin vielä hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusvaltio, jonka pitäisi pyrkiä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tämmöisellä lapsiperheiden taskusta toiseen siirtämisellä ei Suomi nouse.
Herää kysymys, mihin tällaisilla päätöksillä pyritään? Tehdyt muutokset kun kirpaisevat eniten niitä jotka tukea tarvitsevat.

Kaikki tietävät, että sosiaaliturvamme kaipaa uudistusta. Elintasomme on noussut viime vuosikymmeninä hurjasti ja samalla tulonjako yhteiskunnassa on muuttunut. Esimerkiksi nyt tehdyn lapsilisäleikkauksen perusteena olleen keskituloisen kahden lapsen perheen tilanne on hyvä. Tällaisia lapsiperheitä Suomessa on kohtuullisen paljon. Heille noin 18 euron leikkaus kuukaudessa ei tule vaikuttamaan juuri lainkaan.
Vaikka leikkausta kompensoidaan verotuksella, kohtelevat ne oikeasti tukea tarvitsevia perheitä ankarasti.

Pienituloiset ja monilapsiset perheet ovat jo nyt taloudellisesti tiukilla. Heillä lapsilisät menevät elämisen kustannuksiin täysimääräisesti. On eri asia pieneneekö nettotulot 18 euroa tai 80 euroa kuukaudessa. Keskituloisella perheellä nettotulot voivat olla henkeä kohti 900 e/kk ja pienituloisella ja suurperheellä ne voivat jäädä jopa alle 450 e/kk. Kummassakin tapauksessa perheiden on maksettava asuminen, eläminen ja harrastukset. Kokemuksesta tiedän, että tarpeet eivät yleensä vähene tulojen mukaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensin tehtiin kotihoidontuen muutos, joka arvion mukaan lisää valtion menoja
135 M€. Sitten päätettiin leikata lapsilisiä, joilla haettiin 110 M€ säästöjä. Lopuksi tilannetta korjattiin verovähennyksellä, joka lisää valtion menoja 70 M€. Yksinkertaistettuna nämä muutokset kasvattavat valtion menoja 95 M€. Jättämällä leikkaukset tekemättä ”säästettäisiin” paljon.

Matti Similä
Kaupunginvaltuutettu,
Kansanedustajaehdokas (kesk)